Nomad - Kiertolaisen elämää

Thaimaassa ollessani, aloin alkukeväästä tehdä suunnitelmia jatkoa varten. Suomeen oli palattava järjestelemään asioita ja jokin suunnitelma täytyisi keksiä. Suomessa en haluaisi enää asua. Sote-alalle paluu tuntui lievästi jopa vastenmieliseltä kaiken sen jälkeen, mitä oli koronan aikana tapahtunut. En tunnu pääsevän asiasta yli. Ahdistaa koko ajatus liikaa. On edelleenkin suuttumusta ja katkeruutta. Tuntuu täysin mahdottomalta edetä asiassa niin, että unohtaisi kaiken ja jatkaisi, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Että asiat olisivat aivan hyvin. Eniten on pettymystä. Alkukesästä hain yhtä lyhytaikaista työtä sote-alalta. Pääsin viimeiseen vaiheeseen haastatteluissakin. Haastattelu olisi muuten mennyt ihan hyvin, pois lukien sitä, että aloitin puolessa välissä kyseessä olevan yksikön esihenkilölle saarnan, jossa lyttäsin sote-alan huonon johtamisen, ala-arvoisen työntekijöiden kohtelun ja ala-arvoisen palkan. Kerroin myös miten oma usko ja luottamus tieteeseen on kärs

Useampaan yöhön en ole kunnolla nukkunut. Rinnassa on ollut iso möykky, joka ahdistaa. Heräsin viime yönä, kun kylmä hiki tuntui koko kehossa. Tänä aamuna pakotin itseni kuntosalille. Samalla tavalla pakotin, niin kuin olen tehnyt jo melko kauan. Ei ole motivaatiota. Ei ole ollut aikoihin. Kuntosalilla istuin tuolilla ja tajusin hetken päästä tuijottavani maata ja sitten kattoa. Kylmä hiki tuntui selässä. Syynä näihin tuntemuksiin ovat olleet uutiset ystäväni kuolemasta. Hän menehtyi syöpään. Asia on saanut minut pysähtymään ja miettimään elämää. Samoin on pysäyttänyt toisen ystäväni syöpädiagnoosi. Hän sairastui alkuvuodesta leukemiaan.  Uutiset tuntuvat kamalilta, koska kyseessä ovat 35- ja 41-vuotiaat henkilöt. Syöpädiagnoosit ovat lisääntyneet viime aikoina. Asia näkyy tilastoista. Asia näkyy myös konkreettisesti ympärillä. Syytä tähän en jaksa lähteä tässä spekuloimaan. Sitä voi tehdä jossakin toisessa jutussa. Joka tapauksessa ajattelen, että tuossa iässä ei pitäisi sairastua syö

Melkein kolme kuukautta on mennyt pienien terveysongelmien kanssa painiessa, eikä tätä blogiakaan ole tullut päivitettyä. Kaikki terveyteen liittyvät asiat jollakin tavalla lamaannuttavat minut aina. Nytkin on ollut hyvin alakuloinen ja lamaantunut olo siitä saakka, kun huhtikuussa Suomeen palasin, enkä ole jaksanut tehdä oikein mitään ylimääräistä. Otsikosta jo varmaankin voi päätellä, minkälaisista terveysmurheista saattaisi olla kyse. Palasin siis huhtikuussa Suomeen ja asunnon oven avattuani melkein heti huomasin, että jotenkin kylmänkostea ilma oli sisällä. Vaatekaappiin katsottuani huomasin, että käytännössä kaikki vaatteet olivat jonkinlaisen homeen näköisen tms. peitossa. Ensimmäisen yön jälkeen valitin isännöitsijälle ja huoltoyhtiölle asunnon kylmyyttä. Kyseessä on siis kerrostaloasunto. Viikon aikana mittasin asunnossa lämpötilaa ja yöllä lämpötila kävi keittiön puolella 15 asteessa.  Asiaa on selvitelty useamman kuukauden ajan. Asunnossa on käynyt myös rakennusliikkeestä t