"Gangsterirahaa" Kambodžassa - elävä esimerkki avoimesta ja suorasta korruptiosta Thaimaan ja Kambodžan rajalla

Eipä mennyt taaskaan kohtuudella! "On tämä saatana työmaa", totesi motokuski metsän siimeksessä sillä kuuluisalla youtube-videolla. Samaa mietin rajalla itsekin yhdessä ruotsalaisen kaverini ja hänen vaimonsa kanssa. No miten kaikki meni? Siitä seuraavassa. 

Thaimaassa oleskelulupani päättyi perjantaina 16.2. Aikeissa oli siis ylittää raja Kambodzassa tuona samaisena päivänä ja palata heti takaisin Thaimaahan, ns. visa run. Kyseessä on siis turistien hyvin yleisesti käyttämä keino lisäajan hankkimiseksi Thaimaahan. 

Olin aikaisemmin jo ottanut selvää hieman hinnoista ja kustannuksista. Edellisen kerran kävin tuolla Kambodzan rajalla, Ban Laem (Thaimaan puolella)/Daung (Kambodzan puolella) joulukuussa 2023. Silloin maksoin autokyydistä 2500 Bahtia (kuski+auto). Lisäksi Kambodzan puolella täytyisi maksaa vielä viisumista 1500 Bahtia. Yhteensä koko retki siis 4000 Bahtia hovikuskilla. 

Paikallinen viisumipalveluja, "visa service", tarjoava yritys tarjoaa myös samaa matkaa hintaan 4000 bahtia, mutta matkaan lähtee pikkubussilla parhaimmillaan tai pahimmillaan yhdeksän muutakin matkustajaa. Kävin tuossa "viisumipalvelussa" paikan päällä kyselemässä, mistä hinta koostuu ja selvisi, että autokyyti maksaisi 2000 bahtia ja viisumista täytyisi maksaa toiset 2000 bahtia. 

"Visa service" hoitaa asian usein niin, että rajalle saavuttaessa rajalla oleva kontaktihenkilö kerää kaikkien matkallaolijoiden passit ja "juoksuttaa" ne sitten läpi koko systeemin. Siitä koostuu tuo ylimääräinen 500 bahtia, joka viisumista peritään. Itse hoidettuna tuo hinta on 1500 bahtia. 

Myös ns. omalla kyydillä rajalle päästyä, rajalla ilmestyy joku auttava käsi, joka lupaa hoitaa sinulle viisumin 500-1000 bahtilla. Itse en antaisi passiani täysin ventovieraalle ihmisille, joka sitten katoaa passisi kanssa rajan toiselle puolelle hoitamaan viisumiasi. Noh, tosi moni kuitenkin toimii näin luottaen ihmiseen rajalla, jonka nimeä ei edes tiedä ja jota ei ole koskaan ennen tavannutkaan. 

Hyvin monet ihmiset käyttävät viisumipalveluita, koska eivät ole perillä rajamuodollisuksista. Mihin rajalla mennä? Miten toimia? Avataan tätä hieman. Käytännössä homma siis menee näin. 

Ensin menet passisi kanssa Thaimaan puolella departure-puolelle, eli Thaimaasta ulos. Sitten kävelet sillan yli Kambodzan puolelle. Siellä menet ensin viisumipalveluun ostamaan Kambodzan viisumin. Sen jälkeen Kambodzan puolella arrival-puolelle, eli Kambodzaan sisään. Sen jälkeen viereiseen tiskiin departure-puolelle, eli Kambodzasta ulos. Tämän jälkeen kävelet takaisin Thaimaan puolelle arrival-puolelle, eli Thaimaahan sisään. Nyt sinulla pitäisi olla uusi 30 vrk:n leima Thaimaahan passissasi. 

Tuossa siis yksinkertaisuudessaan koko prosessi. Tällaisia "viisumijuoksuja" maarajoja pitkin on lupa tehdä kaksi kertaa kalenterivuodessa. Näitä on siis rajoitettu ja ilmeisesti sen vuoksi, että Thaimaassa pitkän ajan oleskelu on haluttu tehdä hankalammaksi. Syitä tähän on monia. En lähde avaamaan niitä tässä. 

Mainittakoon, että lentäen tällaisia rajoituksia ei ole. Eli voit tehdä "viisumijuoksusi" lentäen esim. Kuala Lumpuriin ja tulla takaisin melko lailla niin monta kertaa vuodessa kuin haluat. Tosin lentäen kysytään usein paluulippua tai maastapoistumislippua, joten sekin menee usein kikkailuksi. Joka tapauksessa mitään halpaa lystiä tämä viisumien kanssa kikkailu ei ole. 

Edelliskerralla joulukuussa kaikki meni itselläni sujuvasti ja matkan kokonaiskustannukseksi muodostui siis tuo 4000 bahtia (2500 kyyti+1500 viisumi). Olin alun perin aikeissa tämän "viisumijuoksun" toteuttaa skootterilla säästääkseni tuon 2500 bahtia autokyydistä. Matkaa tuonne rajalle on n. 180 km. Ajattelin, että matka toisi vähän jännitystä elämään, koska ei ole ajokorttia, eikä kiinnostele maksaa voitelurahaa kenellekään, että hommat menisivät sujuvammin. 

Tutustuin vastikään ruotsalaismieheen, joka asustelee tällä samalla paikkakunnalla thaivaimonsa kanssa. Ruotsalaismies oli myös uutta 30 vrk:n lisäaikaa vailla Thaimaahan. Hänelle nuo viisumireissut olivat tuntemattomia ja hän kyseli minulta asiaan neuvoa. 

Kerroin hänelle, mitä asian hoitaminen maksaisi eri tavoilla hoidettuna ja miten rajalla toimia. Hän kertoi myös, että tuon 30 vrk:n jälkeen hän tarvitsisi myös lisäaikaa, että oleskeluaika riittäisi siihen saakka, että lento lähtisi takaisin Ruotsiin maaliskuun lopulla. 

Tein miehen kanssa diilin ja lupasin auttaa häntä asiassa. Menisimme rajalle yhdessä ja mies lupautui maksamaan autokyydin. Kambodzan reissun jälkeen menisimme sitten yhdessä skootterilla maahanmuuttovirastoon, josta saisi hankittua vielä ylimääräiset 30 vrk oleskeluaikaa. 

Vastapalvelukseksi autokyydin maksamisesta lupauduin auttamaan häntä hankkimaan tarvittavat asiakirjat ja hoitamaan muodollisuudet Kambodzan rajalla ja myöhemmin maahanmuuttovirastossa. Diili kuulosti hänestä hyvältä. Win-win siis molemmille. 

Olin hankkinut reissua varten saman autokyydin ja kuljettajan kuin edelliselläkin kerralla. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla kohti Ban Laemia. Matka kesti rajalle n. 2,5 tuntia. Perille päästyämme lähdimme kävelemään kohti departure-tiskiä Thaimaan puolella tarkoituksena ottaa leima passiin pois maasta. 
Ehdimme olla jonossa noin 10 sekuntia, kun joku nuori mies tuli kysymään haluaisimmeko hänen auttavan viisuminhankitaprosessissa. Kerroin kohteliaasti, että ei kiitos ja, että tiedän miten homma toimii. Hän ilmoitti, että "up to you". 

Saimme tiskillä leiman passiin ja seuraavaksi kävelimme sillan yli Kambodzan puolelle. Siellä menimme ensin toimistoon, "visa service", josta saisi ostaa Kambodzan viisumin. Täytimme yhden kaavakkeen omilla tiedoillamme ja virkailija liimasi Kambodzan viisumin passiimme hintaan 1500 bahtia.

Kaikki oli mennyt hyvin suoraviivaisesti vailla ongelmia tuohon saakka. Kerroimme, että olimme aikeissa palata Thaimaahan saman tien, joten meitä ohjeistettiin menemään ensin tiskille numero 5 (sisään Kambodzaan) ja sen jälkeen tiskille numero 1 (ulos Kambodzasta). 

Suuntasimme siis tiskille numero 5. Menin edeltä ja tiskille päästyäni virkailija piti kädessään maahantulokorttia, "arrival card". Sanoin, että minulla ei ole sellaista ja kysyin, että voisinko saada sellaisen. Kerroin, että minulla on kynä ja tiedän, miten sellainen täytetään. Virkailija näytti kädellään/sormillaan kansainvälistä "haluan rahaa" elettä ja sanoi "I do for you". 

Kerroin, että ei kiitos ja, että voin täyttää kortin itse. Hän kertoi sitten hyvin tylyyn ääneen, että "no money, no stamp". Eli, jos ei rahaa löydy, niin leimaa passiinkaan ei tipu. Hymyilin leveästi, koska tämä oli taas tätä. Vanha kunnon korruptioukko toimistolla taas. Pyysin vielä kerran tyhjää maahantulokorttia, jonka jälkeen virkailija heitti passini takaisin minulle ja viittoi kädellään poistumaan. 

Käännyin ympäri selittämään asiaa epätietoisille matkakumppaneilleni. Selitin, että mies halusi rahaa. Muuten ei leimaa passiin irtoaisi. Ruotsalaismiehen silmät kääntyivät ainakin kolme kertaa ympäri. Nauroin ja sanoin, että "welcome to Cambodia". Sanoin, että käyn kysymässä maahantulokortteja toiselta virkailijalta. 

No ei irronnut kortteja toiseltakaan virkailijalta, vaan hän kehoitti menemään takaisin tiskille numero 5, jossa suurta leimasinta hallussaan piti herra Dickhead. Mietin, että nyt en kyllä vittuillessakaan maksa tätä rahaa. Vituttaa korruptio. Ei kiinnosta. Yhtään ei kiinnosta. Todistus muuten siitä, että aidosti ei kiinnosta:

Etsiessäni maahantulokorttia, ruotsalaismiehen vaimo oli jo tiskillä hoitamassa asiaa. Hän maksoi virkailijalle mukisematta rahat. Ehdin sanoa kerran, että "please don't pay him", mutta oli liian myöhäistä. Thaimaalaiset ovat selvästi tottuneempia hoitamaan asiaa tällä tavoin, kuin me pohjoismaalaiset. Thaimaassa moni asia hoituu juuri tällä tavalla. 

Ruotsalaismies ja hänen vaimonsa saivat passeihinsa leimat. Sitten oli minun vuoroni. Minunkin passini sai leiman. Passi tosin leimauksen jälkeen lensi hienossa kaaressa takaisin minun puolelleni tiskiä. Tämä protestiksi siis siitä, että en aluksi suostunut maksamaan. Enkä olisi maksanut ollenkaan, ellei ruotsalaismiehen vaimo olisi tehnyt näin puolestani. 

Tämän jälkeen siirryimme kaksi askelta oikealle tiskille numero 1, josta saisi leiman pois Kambodzasta. Tosin tiskillä oleva virkailija oli sitä mieltä, että tiskiltä numero 5 ei saisi astua suoraan tiskille numero 1, vaan täytyisi kiertää takana oleva tolppa kertaalleen, jonka jälkeen voisi tulla tiskille numero 1. Tässä kohtaa siis olimme jo tiskillä numero 1. Virkailija käskytti ruotsalaismiehen kiertämään tolpan.

Tässä vaiheessa ruotsalaismiehellä kilahti. "Are you fucking serious?", kuului miehen suusta. Itseäni nauratti koko asia. Aivan tyhjänpäiväistä touhua ja meidän elämä oli nyt tarkotuksella haluttu tehdä hieman hankalaksi, koska en suostunut heti alussa maksamaan tätä "apurahaa" heille.

Ruotsalaismies kiersi tolpan ja palasi tiskille. Sanailu jatkui tiskillä miehen ja virkailijan välillä. Sanoin ruotsiksi miehelle, että ottaa rauhallisesti ja tämä vain vaikeuttaa asiaa. Saimme lopulta leimat passeihimme ja olimme virallisesti nyt käyneet Kambodzassa ja poistuneet maasta. Nyt sitten takaisin Thaimaan puolelle. 

Kävellessämme takaisin Thaimaan puolelle, ruotsalaismies kiehui raivosta. Hän toivoi, että tuo kambodzalainen virkailija kohtaisi elämässään kaikenlaista pahuutta ja vääryyttä. Brutaaleja juttuja, jotka naurattivat minua kovasti. Haha. Toiveet tuon virkailijan elämässään kohtaamasta turmiosta jatkuivat vielä Thaimaan puolella arrival-tiskillä, jossa odottelimme passeihimme leimaa. Onneksi ruotsinkielellä. 

Thaimaan puolella kaikki meni sujuvasti ja saimme leimat passeihimme ja uuden 30 vrk oleskeluaikaa. Koko matkan takaisin autolle ja vielä autossakin ruotsalaismies kertoi erilaisia asioita, mitä toivoisi tuolle kambodzalaisvirkailijalle tapahtuvan. Hän oli silmin nähden erittäin tuohtunut (lue: vittuuntunut) tuohon kambodzalasimieheen. 

Mistä muuten tietää, että mies on erittäin vittuuntunut toiseen mieheen? Sen tietää siitä, että vittuuntunut osapuoli toivoo jonkin epämiellyttävän esineen, yleensä jonkinlaisen paksun esineen tai patukan, penetroituvan vihan kohteen takapuoleen. Usein toiveissa on vähintäänkin keskikokoisen patukan tunkeminen vihan kohteen takapuoleen, jossa toimenpiteen toteuttajana on usein joku kolmas osapuoli. 

Nyt autossa ruotsalaismiehen toiveissa oli, että joku kolmas henkilö tunkisi ranteen paksuista puolen metrin patukkaa kambodzalaismiehen takapuoleen hänen istuessaan vankilatuomiota korruptiosta. Hyvin klassinen toive kostosta tai rangaistuksesta siis. Patukkaa takapuoleen vankilassa. Miehen aivo on yksinkertainen. Niin on myös miehen viha. Tällainen miehen vihanpurkaus ja toive toisen onnettomuudesta on kansainvälistä. Vähintäänkin se on pohjoismaalaista. 

Perse-patukka-tuohtumusmitta-asteikolla tuollainen puolen metrin patukka vastannee aika lailla keskivaikeaa tuohtumusta. Kansankielellä "vituttaa huolella se jätkä". Sellaista se on miehen vitutus toista miestä kohtaan. Yksinkertaisen suoraviivaista. 

Loppujen lopuksi kyseessä oli 200 bahtia/hlö, mitä tuo virkailija oli vailla. Summa vastaa vähän reilua viittä euroa. Nythän kyseessä ei ole se summa, vaan periaate. Itse ajattelen asian näin:

Korruptio ei koskaan vähene näissä maissa, jos ihmiset aina mukisematta maksavat kaikenlaiset lahjusrahat, mitä pyydetään. Jos aina maksat mukisematta, homma jatkuu samanlaisena, koska se on liian helppoa. Muutos lähtee ihmisistä. Aina. Ainakin tällä kertaa yritimme tehdä asian vähän hankalammaksi. Ehkä seuraavalla kerralla virkailija jättää kyseisen "shown" esittämättä jonkun toisen turistin kohdalla.

Raportoin asiasta myös Transparency.org-sivulle https://www.transparency.org/en/report-corruption/cambodia, jossa voi raportoida korruptiosta. 

Lähetin sähköpostia myös Kambodzan suurlähetystöön Thaimaassa ja tiedustelin ohjeita korruptiosta ilmoittamiseen. Katsotaan tuleeko vastausta suurlähetystöstä. En tiedä kuinka paljon tällaisilla toimilla on todellista vaikutusta. Sen kuitenkin varmuudella tiedän, että jos kukaan ei koskaan tee mitään, niin mikään ei koskaan myöskään muutu. Täysin varmuudella voisin arvioida asian olevan näin. 

Sinänsä tuo rajalla tapahtunut suoraviivainen korruptio ei tullut minulle lainkaan yllätyksenä. Kambodza on yksi maailman korruptoituneimmista maista. Vuonna 2023 julkaistussa "maailman vähiten korruptoituneimmat maat" - listassa Kambodza on sijalla 158.

Thaimaa on sijalla 108.

Tanska on ykkönen ja Suomi kakkonen. Tanska on siis maailman vähiten korruptoitunein maa tämän listan mukaan. 

Perää pitää Somalia sijalla 180, joka on siis tällä listalla maailman korruptoitunein maa. 

Kambodza on listalla samassa joukossa mm. Kongon kanssa. Jopa Irak sijoittuu Kambodzaa paremmin listalla. Ei siis mitään uutta tai mullistavaa tuon korruption suhteen rajalla, ottaen huomioon Kambodzan sijoittumisen tällä listalla. Jopa odotettavaa ennemminkin. 

Joka tapauksessa tehtävä suoritettu ja passissa on nyt uusi 30 vrk:n maassaoleskeluun oikeuttava leima Thaimaahan. Suhteellisen suoraviivaista touhua loppujen lopuksi nuo rajamuodollisuudet, jos ei lasketa mukaan tuota rahaa vailla olevaa herra Dickeadiä. Itse en viisumipalveluja käytä, koska osaan nämä järjestää itsekin. Ja haluan myös asiani järjestää itse. Sillä tavalla myös opin toimintatavat ja kikkailut.

Koska osaan järjestää ja hoitaa asiani itse ja tiedän, miten homma toimii, osaan myös neuvoa muita. Hyödyn asiasta usein myös taloudellisesti, kuten nyt. Tällä kertaa säästin matkakustannukset kokonaan, koska lähdin tuttavalleni viisumireissulle "matkaoppaaksi".

Olen aina viisumit ym. reissut hoitanut tässä maassa itse. Melkoisesti on tietoa kertynyt maan tavoista ja systeemeistä vuosien varrella. Koen, että olen jo kohtalaisen hyvä "tietotoimisto" näissä asioissa. Tässä majapaikassakin hotellimanageri kehottaa usein muita turisteja kääntymään puoleeni viisumi tai muissa asioissa. Aika paljon olen neuvoja antanutkin. 

Voisin jatkossa alkaa pyytämään näistä rahaa. Jonkinlainen konsultaatiobisnes voisi olla paikallaan. Viisumeita tarjoavat thaimaalaiset palveluntarjoajat ovat usein kalliita. Usein he vetoavat siihen, että jonkin asian hoitaminen länsimaalaisen itsensä hoitamana on hankalaa tai jopa mahdotonta. Näistä viisumireissuistakin annetaan usein sellainen kuva. 

Esim. Facebookissa paikallinen palveluntarjoaja mainostaa asiaa siten, että "nyt käytänteet ovat rajalla muuttuneet ja viisumin saaminen on entistä hankalampaa, mutta meidän kauttamme asia hoituu". Todellisuudessa mikään käytäntö ei ole muuttunut. Asia hoituu edelleen samalla tavalla vuonna 2024, kuin se hoitui vuonna 2023. Epärehellistä markkinointia ja pelottelua aiheella.

Asioiden hoitamiseen on olemassa virallinenkin keino. Se joskus kestää kauemmin. Valitettavan usein se kestää kauemmin. Maassa on tapana maksaa hyvin usein jonkinlaista voitelurahaa asioiden sujuvoittamiseksi. Viisumipalveluissakin käytetään tätä voitelurahaa. Esimerkiksi maarajoilla on kontakti, jolle ylimääräistä rahaa maksetaan, että asiat menevät sujuvasti.

Itseäni vituttaa kaiken maailman voitelurahat. Olen kyllästynyt siihen, että aina on joku vetämässä välistä. Tai ainakin yrittää vetää välistä. Hoidan asiani aina virallista tietä ja koska otan asioista aina selvää ja opin matkan varrella koko ajan lisää, säästyy minulta myös paljon rahaa. Toki moni asia saattaa kestää kauemmin, mutta kuten aiemmin totesin, jos aina mukisematta maksat, niin mikään ei koskaan muutu. 

Lisää byrokratiaa ja hupia on tiedossa jo heti tämän viikon perjantaina, kun sovimme ruotsalaismiehen kanssa menevämme yhdessä maahanmuuttovirastoon hoitamaan tuon 30 vrk:n lisäajan tähän olemassaolevaan 30 vrk:n leimaan. Tämäkin leima maksaa. Tietysti se maksaa. Yhtä suurta bisnestä koko viisumisysteemi. 

Lisää "gansterirahanmenoa" taas luvassa. Gansterirahaksi kutsun tätäkin maksua, koska mitään muuta tämä ei ole kuin rahastusta ja bisnestä, jossa perijänä on virallinen järjestäytynyt gansteriorganisaatio nimeltään Thaimaan valtio. Joka tapauksessa tämän virastossa asioimisen jälkeen oleskeluaikaa pitäisi olla sitten huhtikuun puoleen väliin saakka.

Maahanmuuttovirastossa, immigration, asioimisesta tarinaa siis lähiaikoina. Luvassa juttua, miten tuon asian hoitaminen sujuu kaikista helpoiten (vai sujuuko?) ja mitä asiakirjoja ja dokumentteja käyntiä varten tarvitaan. Parhaat niksit a la Wäinö Ilmari siis tiedossa. Mielenkiinnolla odotan, minkä paksuinen patukka on tällä kertaa ruotsalaismiehen toiveissa vai sujuuko kaikki ongelmitta.