Ilmainen luksuskämppä ja poliisinkarkotusoperaatio Chiang Maissa

Chiang Maihin asetuin ihan kohtuullisen mukavasti. Sain siis tuttavani asunnon käyttööni. Vieläpä ilmaiseksi. Asunto on uudessa kerrostalokompleksissa, joka oli vielä pienesti rakennustyömaan alla. Asuntoja ei vielä ollut virallisesti vuokrattavissa, mutta täysin valmis tämä käyttöön saamani asunto jo oli.

Asunto oli vähän parempaa laatua, jossa kuukausivuokra tulisi olemaan 60.000 Thaimaan bahtia/kk (n. 1600 euroa). Talon yläkerrasta löytyy mm. uima-allas. 

Maisemakuva kattoterassilta/uima-altaalta. 

Paikalliseen hintatasoon verrattuna tuo 60.000 on hyvin kallis vuokra. Thaimaalainen sairaanhoitaja tienaa kuukaudessa valtiolla n. 24.000 bahtia. Lääkärinkin palkka valtiolla voi olla vain 70.000 bahtia kuukaudessa. Paikallisia asukkaita asunnoissa ei tultaisi näkemään. Ne on suunnattu varakkaimmille turisteille. 

Eri hintatason asuntoja on saatavilla Chiang Maissa runsaasti. Itse vuokrasin halvan asunnon n. 12 vuotta sitten 1800 bahtilla/kk. Päälle tulivat vesimaksu ja sähkö, n. 400 bahtia/kk. Yhteensä 2200 bahtia/kk, joka tuonaikaisella kurssilla (40,8) oli n. 54 euroa. Tällä hetkellä kaupungista samantasoisia asumuksia löysin n. 2500 bahtin kuukausivuokralla. 

Toki tuo tasoltaan oli hyvin vaatimaton, mutta täysin asuttava. Ja ihminen tottuu kaikkeen. Hirteenkin kuulemma tottuu. Ensimmäiset 30 sekuntia ovat kuulemma pahimpia.

Sain käyttööni ilmaiseksi myös tuttavani skootterin. Skoottereita saa Chiang Maista vuokrattua 200-400 bahtia/vrk riippuen mallista ja pyörän koosta. Kuukausivuokralla skootteri irtoaa n. 3000 bahtilla, (n. 79 euroa). Yhdellä eurolla saa n. 38 bahtia (tammikuu 2024). Itse maksoin tuon 3000 bahtia viimeksi Koh Phanganilla vuonna 2019. 

Ajelin Chiang Maissa skootterilla ympäriinsä ja huomasin paikallisen poliisin läsnäolon lisääntyneen selkeästi edelliskertaan verrattuna. Poliisin tarkastuspisteitä tuntui olevan nyt vähän joka paikassa. Kameroitakin oli joka paikassa, joka häiritsi. Tarkastuspisteillä kaava oli aina sama. Kaikki turistit ja vähänkään ulkomaalaisen näköiset otettiin tien sivuun puhuteltaviksi. 

Ensimmäiseksi tiedusteltaisiin ajokorttia. Thaimaassa vaaditaan joko thaimaalainen ajokortti tai turisteilta myös kansainvälinen ajokortti käy. Tämä siis virallisesti. Juuri kenelläkään tuota kansainvälistä ajokorttia ei ole ja tämä asia on hyvin tiedossa Thaimaan poliisilla. Tuon kansainvälisen ajokortin hankkiminen on tehty hieman, tai paikoin hyvin hankalaksi, riippuen paikkakunnasta ja virkailijasta. 

Esimerkiksi suomalainen tai ruotsalainen ajokortti ei Thaimaassa kelpaa. Suomalaisessa ajokortissa ei ensinnäkään lue mitään englanniksi ja tuohon Thaimaalaisen poliisin vaatimukseen täytyy olla ajokortti englanninkielellä. Jos ei kelpaa suomalainen ajokortti, niin ei ole kelvannut myöskään kaverini englantilainen ajokortti, vaikka se on tietysti täysin englanninkielinen. Se kun ei ole kansainvälinen "international". 

Netistä löytyy paljon palveluntarjoajia kansainvälisen ajokortin hankkijoille. Osa näistä on huijauksia ja käytännössä tuo netistä hankittu kansainvälinen ajokortti on täysin turha, koska tiedän Thaipoliisin hylänneen niitä järjestään. Joskus sellainen menee toki läpikin. Sekin riippuu poliisista. Niin kuin moni muukin asia täällä on mielivaltaista ja usein riippuu täysin keneltä satut asiaa kysymään. 

Thaimaassa siis hyväksytään joko thaimaalainen ajokortti tai kansainvälinen ajolupa "international driving permit", jollainen pitäisi olla mahdollista hankkia paikalliselta "Traficomilta", Department of Land Transport. Siis pitäisi. Omakohtainen kokemus tällaisen luvan hankkimisesta on juuri sellainen, että pitäisi, mutta ei kuitenkaan tänään tai tästä virastosta tai näillä kriteereillä tai juuri sinun viisumillasi. 

Edellisen kerran, kun tällaista lupaa yritin tuosta virastosta Chiang Maissa hankkia, minulle sanottiin, että sellainen ei ole mahdollista turistiviisumilla. Olisi tarvittu vähintäänkin ns. non-o-viisumi, johon minulla ei olisi edes edellytyksiä. Toisessa virastossa sanottiin, että ei tästä virastosta saa sellaista. Täytyisi mennä virastoon, joka on 60 km päässä. Tämä on yleistä tässä maassa. 

Varmasti tuon luvan hankkiminen on monella onnistunutkin. Itse tuolloin luovutin asian suhteen, koska se oli tehty selvästi hankalaksi. Syynkin taidan tietää. Siitä saa poliisi kivasti rahaa, kun sellaisen puuttumisesta voi antaa 500 bahtia sakkoa. Joka tapauksessa tilanne oli edelleen Chiang Maissa se, että minulla ei ollut muuta kuin suomalainen ajokortti. 

Mainittakoon, että aion tätä ajokorttia vielä käydä hakemassa ihan virallisia teitä tuosta virastosta. Ihan tätä blogiakin ajatellen, haluan tehdä jutun aiheesta, että miten sellainen itse järjestetään ja mitä sellaisen hankkimiseen vaaditaan. Vai järjestetäänkö? Sekin on sitten tarina sinänsä, jos sellainen ei järjesty. 

Joka tapauksessa yksi tämän blogin tarkoitus on kirjoittaa juttuja aiheista, joissa yritän järjestellä asioita sitä varten, että täällä asuminen olisi helpompaa. Ajokortinhankintaoperaatiosta juttu siis myöhemmin. 

Huvittavaa tässä ajokorttisirkuksessa on myös se, että muissa Kaakkois-Aasian maissa ajokorttini on kyllä mukisematta hyväksytty. Esimerkiksi Filippiineillä omalla ajokortilla saa luvan ajeleskella vuoden ajan. Australiassakin (tosin ei Kaakkois-Aasian maa), siellä asuessani, hyväksyttiin ajokorttini, vaikka siinä ei tosiaankaan ole mitään englanninkielellä. Thaimaassa asiat ovat toisin. 

Muutaman viikon Chiang Maissa onnistuin noita poliisin "ansoja" väistelemään ja kääntymään aina "sopivasti" ennen tarkastuspistettä. Yhtenä päivänä kuitenkin ajoin risteykseen, josta ei ollut mahdollista kääntyä mihinkään, eikä U-käännöksenkään mahdollista ollut. Oli ajettava suoraan tuohon poliisin tarkastuspisteelle, jossa neljä poliisia viittoi ajamaan minua tien sivuun. Näin teinkin. 

Tien vieressä oli muitakin skotterin päällä olevia turisteja. Kaikilta tiedusteltiin ajokorttia. Kenelläkään ei sellaista ollut. Siis tuota kansainvälistä. Myös kypärättä ajosta nuhdeltiin suureen ääneen yhtä henkilöä. Samaan aikaan poliisi ohjasi thaimaalaisia skootterikuskeja ajamaan tarkastuspisteeltä läpi. 

Yhdelläkään thaimaalaisista kuskeista tai matkustajista ei ollut kypärää. Yhdessä mopossa ei ollut rekisterikilpiä. Pari skootteria meni sujuvasti ohitse, jossa oli kyydissä neljä ihmistä. Kenelläkään heistä ei ollut kypärää ja yhdellä matkustajista valtava astia pään päällä kannettavana. Ohi vaan. Kaikki kunnossa. Yhtäkään paikallista kuljettajaa ei pysäytetty. Kohteena vain turistit. Näin se on aina. 

Poliisi saapui kohdalleni ja tiedusteli ajokorttia. Annoin suomalaisen ajokortin. Poliisi totesi, että ei käy. Täytyy olla kansainvälinen. Esitin tyhmää, joka toimii muuten yllättävän hyvin. On kokeiltu monessa maassa ja sellainen oikeasti toimii. Huono englantikin toimii. Eihän tyhmyydestä muutenkaan voi ketään rangaista. Pitäisi voida mutta ei voi. 

Kerroin siis "tyhmänä", että minulle sanottiin, että ajokorttini käy täällä ja esitin muutenkin hölmöä turistia. Vältin myös puhumasta ymmärrettävää englantia. "Tyhmä turisti" asetelma on toiminut usein. Myös kerran Indonesiassa, kun poliisi pysäytti minut kypärättä ajosta. Esitin, että en ymmärtänyt mitään. Hetken yrittämisen jälkeen poliisi kyllästyi ja antoi minun mennä. 

Kun tiedustelin, että mistä tällaisen kansainvälisen kortin saa, poliisi ohjeisti minua menemään paikalliseen virastoon, josta tuo ajokortti kuulemma irtoaisi. Kerroin, että menen sinne nyt ja yritin lähteä liikkeelle. Haha. Toinen poliisi pysäytti minut seisten edessäni. 

Ensimmäinen poliisi kertoi minulle, että kortitta ajosta saa 500 Bahtia sakkoa. Hän kysyi, että maksanko heti? Kaikki ymmärtävät, mihin tämä raha sujahtaa, jos näin toimitaan. Kerroin, että en halua maksaa heti ja kysyin tyhmänä, että voinko maksaa sakon jollekin tilille. 

Poliisi sanoi, että jos en maksa paikan päällä, on mentävä poliisiasemalle. Sanoin, että mennään sitten poliisiasemalle. Hän myös kertoi, että poliisiasemalla sakon maksettuani, saisin siitä kuitin, jolla voisi sitten "ajella" kolme päivää. Tarvitsisi vain näyttää kuittia seuraavan kerran tarkastuspisteellä. Kaikki ymmärtänevät, että kyse on rahastuksesta. Tuon kuittisäännön olin myös kuullut jo aiemmin. 

Chiang Maissa asuva amerikkalainen tuttavani oli ajellut samalla "kuitilla" jo kuukauden ajan, aina heilutellen tuota kuittia tarkastuspisteellä, jota poliisi ei ollut edes vaivautunut katsomaan. Amerikkalaistakaan ajokorttia ei oltu hyväksytty koska se ei ole kansainvälinen. Tämän kaltaista päivittäistä "showta" pidetään siis tämän kansainvälisen ajokortin ympärillä. 

Tarkastuspisteellä kuultuaan, että en aio maksaa sakkoa heti, poliisi otti "kuittivihkonsa" esiin ja pyysi minulta passia. Sanoin, että passi ei ole mukana. Sitten hän antoi vihkonsa minulle ja pyysi täyttämään henkilötietoni, osoitteeni, passin numeroni jne. 

Kirjoitin tuohon vihkoon oman nimeni kohdalle "Wäinö Ilmari Harhapuro". Kerroin, että osoitettani en muista enkä passin numeroa. Poliisi repäisi kuitista minulle kopion ja sanoi, että mene poliisiasemalle ja että seuraa tuota poliisimoottoripyörää, viittoen edessään olevaa poliisia moottoripyörän selässä. 

Vilkaisin pikaisesti ylöskirjoitettuja tietoja "kuitistani" ja ainoa tieto, mitä oli kirjoitettu, oli tuo nimeni hyvin epäselvällä käsialalla. Laitoin lapun taskuun ja mietin, että "lähdetäämpä tosiaan kuuntelemaan viimeisimmät vittuilut paikalliselle poliisiasemalle". Ja niimpä lähdettiin saattueessa, jossa oli kolme muutakin skootteria, kaikki tietysti turisteja, ihan saman rikkeen vuoksi. 

Poliisi lähti edessä liikkeelle ja viittoili meitä muita turistimopoilijoita seuraamaan. Annoin muiden turistien seurata poliisia ja jättäydyin letkan viimeiseksi. Chiang Maissa liikennettä on paljon. Tiet ovat kapeita ja ahtaita. Ensimmäisessä mutkassa letkamme väliin kiilasi auto. Minä jäin auton taakse. Mietin, että "oho sattuipa sopivasti ja että onpa liikennettä". Ajelin rauhallisesti auton takana muiden seuratessa kiltisti poliisimoottoripyörää. 

Seuraavassa mutkassa jättäydyin hieman lisää ja välissämme oli nyt muutama auto. Mietin, että "voisihan tässä vähän kiihdyttää ja ottaa nuo muut kiinni". Sitten mietin, että "kuitissa" lukee Wäinö Ilmari Harhapuro. Sitten pään sisälmykseni alkoi hahmottamaan tuon alueen karttaa ja ns. "vaihtoehtoisia ajoreittejä". 

Kekkulointiin ja pienten koististen toteuttamisiin orientoitunut pään sisälmykseni totesi, että "fuck this, ajapa tuosta seuraavasta vasemmalle ja sitten käännyt sille pikkukujalle ja siitä oikealle". Tunsin nimittäin tuon vanhan kaupungin alueen pikkutiet ja oikoreitit, kuin omat taskuni. Olinhan asunut Chiang Maissa joskus parin vuoden ajan. 

Hetken vielä hidasteltuani, edessä ajavan poliisin selkä tuskin enää erottui. Siinä hetkessä käännyin vasemmalle ja väänsin kahvasta. Seuraavasta oikealle. Sitten pikkupätkä vastaantulijoiden kaistaa. Seuraavalta kujalta oikealle ja loppumatka kapeaa yksityistä tietä majapaikalle. Loppupäiväksi jätin skootterin pihaan ja illalla kävin syömässä kävellen. "Ei sole poka mikhän".

Moni nyt varmaankin miettii, että "onpa typerää ja vastuutonta käytöstä ajaa poliisia pakoon". Ja onhan se typerää. Typerää on myös tuo paikallisen poliisin toiminta ja "rahankeräys". Tuo asia on tarkoituksella tehty turistille hankalaksi ja itse en "jaksa" enää tuota korruptiota rahoittaa. Kyllästyttää. Jos laki olisi kaikille sama, sitä protestoimatta noudattaisinkin. Nyt se ei ole sama. 

Moni voisi myös todeta, että "maassa maan tavalla ja että hyvin kyseenalaista toimintaa rikkoa lakia tällä tavalla". Sekin on totta. Maan tapa tuntuu olevan hyvin monessa asiassa kiertää vähän lakia. Sanotaan vaikka niin, että itsekin vähän "kiersin". Sopiva "kiertotie" sattui tulemaan vain vastaan. 

Kyseenalaisesta puheenollen, tämä tuskin edes yltää sille "kyseenalaiset asiat" - listalle, joita olen elämäni aikana tähän mennessä toteuttanut. Haha. Aika paljon erilaisia pikku "koistisia" on tullut elämäni aikana toteutettua. Sellaista se on elämä ollut. Koistisentäyteistä. 

"Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää. Tennarit vilkkuen mettään juoksee räkänokka tää. Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää. Kaikkee kivaa tehdä on, mikä kielletään" (Klamydia - pienen pojan elämää). Sama poika sitä on vieläkin. Ei sitä sillä tavalla ole mihinkään muuttunut.  

Tuo "karkotusoperaatio" tapahtui muutama päivä ennen lentoani Kuala Lumpuriin ja Manilaan. Viimeiset päivät liikuin kävellen. Muutoinkin mietin, että mikä Chiang Maissa oli muuttunut. Kameravalvontaa oli lisätty huomattavasti ja noita poliisin tarkastuspisteitä tuntui olevan nyt joka paikassa. Helvetin poliisivaltio, totesin mielessäni. 

Samaa asiaa on pohtinut moni muukin Chiang Maissa asuva ulkomaalainen. Hyvä juttu aiheesta löytyy linkistä https://www.chiangmaiambassador.com/cctv-network/. Kameravalvonnassa ollaan menty hyvin voimakkaasti Kiinan suuntaan. Tämä sinänsä ei ole yllättävää, että se tapahtuu juuri Chiang Maissa. Onhan siellä osa väestöstäkin kiinalaisia sukujuuria omaavia ja Kiinan vaikutus muutoinkin on alueella suurta. 

Muutaman päivän kuluttua tiedossa olisi siis lento Kuala Lumpurin kautta Manilaan. Filippiineillä olisi tarkoitus surffata. Tällainen oli suunnitelma. Filippiinien reissu ei tosin olisi juuri enempää pieleen voinut mennä. Kostiko karma tuon "poliisinkarkotusoperaation", kun kaikki alkoi mennä pieleen jo lähtöpäivänä? Manilassa minua huijasi taksikuski ja "surffimestoille" päästyäni tajusin, että olin ns. "haukannut paskaa huolella" matkakohdetta valitessani.