Wäinö Ilmari

Tätä kirjoittaessa olen 42-vuotias. Olen matkustellut ja asustellut Suomessa ja maailmalla on/off-tyyppisesti viimeisen n. 17 vuoden ajan. Tällä hetkellä olen Thaimaassa. Thaimaan lisäksi olen asunut muun muassa Australiassa, Indonesiassa ja tietysti Suomessa. Olen matkustellut useissa eri maissa, mm. Intia, Laos, Kambotza, Vietnam, Malesia, Singapore ja Uusi-Seelanti. Lisäksi olen matkustellut Euroopassa. 

Luonteeltani olen ollut hyvin liikkuvaa sorttia. Viimeksi olen tainnut yhdellä paikkakunnalla yhtäjaksoisesti yli kahden vuoden ajan asua 15-vuotiaana. Siitä on kohta 30 vuotta aikaa. 

Kyllästyn helposti. Tylsistyn. Samat maisemat toimivat hetken ja usein huomaan, että jo 6 kk:n kohdalla kaipaan vaihtelua ja jännitystä elämään. Jännitystä on reissuilla riittänyt. Ja haasteita. Olen aina ollut hieman extreme-hakuinen luonteeltani. Olen harrastanut muun muassa laskuvarjohyppyä, thainyrkkeilyä (mm. Thaimaassa), useita eri kamppailulajeja ja surffausta. 

Laosissa olen laskenut traktorin sisärenkaalla (ns. tubing) Mekong-jokea alas sadekaudella, jossa vuosien varrella joka vuosi on menehtynyt useita turisteja hukkumalla, ennen kuin "lajiin" saatiin hieman säätelyä ja turvallisuusrajoituksia. Joskus ajan moottoripyörällä 150km/h ilman paitaa ja kypärää samalla kuunnellen Behmin biisiä viimeinen tanssi. 

Ehkä olen flirttaillut kuoleman kanssa. Tai ei edes ehkä. Olen tehnyt noita asioita sen vuoksi, että tuntisin olevani enemmän elossa. Suomessa arjen keskellä se ei tunnu siltä. Koen olevani jollakin tavalla lukossa. Ulkopuolinen. Olen lapsesta asti kokenut jokseenkin selittämätöntä ulkopuolisuudentunnetta. Sitä, että usein ihmisten seurassa koen olevani yksinäinen.

Samat rutiinit tylsistyttävät minua nopeasti. Suomi tylsistyttää minut nopeasti. Sen olen viimeisen n. parinkymmenen vuoden aikana havainnut. Suomi on minulle liian tuttu. Sieltä puuttuu jännitys ja erilaisuuden kokemus, josta matkustamisessa pidän. Eri kultturien ja tapojen näkeminen on kiehtovaa. Usein Kaakkois-Aasiassa matkustaessa ajelen moottoripyörällä yksin pitkin pieniä kyliä katsellen, miten paikalliset ihmiset elävät ja asuvat. Paikallisten lasten vilkutukset ilahduttavat minua aina. 

Vuonna 2022 moni asia muuttui pysyvästi. Mitta tuli täyteen. Työskentelin Suomessa sote-alalla. Minua ahdisti. Ahdisti aivan helvetisti. Tuskastuin koronarajoituksiin, käytäntöihin ja pakkoihin. Tuskastuin huonoon johtamiseen ja siihen, että Suomessa sote-alan työntekijä varsinkin kunnallisella puolella, on pelkkä resurssinimi, josta otetaan kaikki irti. Päätin, että nyt tämä Oy Suomi - Finland ab minulle riittää ja alan tosissani miettimään jotakin muuta. 

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa matkasta Suomesta Kaakkois-Aasiaan. Tällä kertaa yritän "aikuisten oikeasti" asettua asumaan tänne. Kirjoitan tarinoita paikallisesta byrokratiasta, mielivallasta ja korruptiosta. Kirjoitan mm. gangsteri-rahoista, joita joutuu maksamaan asioita hoidettaessa. Nimitän gansteri-rahoiksi mm. erilaisia viisumimaksuja Kambotzaan ym., joita joutuu suorittamaan saadakseen uuden viisumin Thaimaahan. 

Lisäksi ajattelin kirjoittaa tähän blogiin tarinoita aikaisemmilta reissuilta ja tarkemmin lähtöön johtaneista syistä. Haluan kirjoittaa myös omakohtaisia kokemuksia sote-alalla työskentelystä sellaisesta perspektiivistä, jossa minua pidettiin hetken järjestelmälle hyvin hankalana henkilönä. Entisen esihenkilöni sanoin "muiden terveydelle vaarallisena". 

Tämä on siis tarina matkasta Suomesta tänne, jossa yritän järjestää asioita niin, että täällä voisi jollakin järkevällä tavalla elää ja pysyä hengissä. Tarinoita asioimisista paikallisen poliisin, virkamiesten ja maahanmuuttoviraston kanssa. Tarinoita yrityksistä "kekkuloida" itselle toimeentuloa. Tarinoita vapaudesta, korruptiosta, yksinolosta, moottoripyöräretkistä ja seikkailusta. Tarinoita erilaisesta elämästä. 

Jaan myös käytännön vinkkejä kustannustehokkaan omatoimimatkailun näkökulmasta. Tapani matkustaa on sellainen, jossa kaikki asiat hoidetaan itse. Pakettimatkailu ei ole minua varten. Pakettimatkailu on myös erittäin kallis tapa matkustaa. Omatoimimatkailu lisää myös todennäköisyyttä seikkailulle😀. 

Jaan siis käytännön ohjeita ja vinkkejä siitä, miten asioiden hoitaminen ja erilaisten pakollisten asioiden hankkiminen hoidetaan mahdollisimman taloudellisesti, kuten majoitus, skootterin vuokraaminen, viisumien hankkimiset jne. 

Tämä blogi toimikoon myös itselleni jonkinlaisena terapiana. Koen tarpeelliseksi kirjoittaa asioita auki ja käsitellä vuosien varrella tapahtuneita asioita. Erityisesti viimeisen n. 3-4 vuoden, jonka aikana maailma muuttui hulluksi. Omasta perspektiivistäni maailma muuttui ahdistavaksi, jossa koin että minut ajettiin nurkkaan ja jollaisessa maailmassa en enää pysty enkä halua toimia. 

Lopuksi, jos tämä blogi vielä saavuttaa jokusen lukijan niin hyvä niin. Ehkä joku löytää tarttumapintaa ja pystyy samaistumaan kirjoitettuihin tarinoihin. Ehkä joku järkyttyy. Ehkä joku saa kipinän hypätä pois oravanpyörästä. Ehkä joku hieman kyseenalaista sitä järjetöntä suorittamisen kulttuuria, joka Suomessa vallitsee. Tai ehkä ei.

Ehkä tämä menee pelkkänä viihteenä itselle ja muutamalle muulle, jotka tätä ehkä eksyvät lukemaan. Viihdettähän tämä loppuviimein kaikki on. Yhtä paskaa viihdettä koko maailma. Siltä tämä elämä monin paikoin on tuntunut, ainakin viimeiset 3-4 vuotta.