Ajatuksia lääkeyhtiöiden toiminnasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Uudet opinnot ja Digital nomad-suunnitelmia.

Jollakin tavalla valoa on tunnelin päässä. Keväällä ollessani vielä Thaimaassa, hain opiskelemaan uutta alaa. Mietin, että sote-alalle en enää palaa ja olisi keksittävä uusi suunnitelma ja "uusi elämä". Koulutus on korkeakoulututkinto. Opinnot ovat täysin etänä ja ne antavat hyvät mahdollisuudet etätyöskentelyyn jatkossa. Siis juuri sellainen, mitä ns. digital nomadina, esim. Thaimaassa tarvittaisiin. Ehkä hieman yllätyksekseni pääsin kouluun sisään pelkän todistukseni perusteella. Uusi ala on taloushallinnon puolella. Käytännössä täysin päinvastaista, kuin esim. sote-alan ihmisläheinen työ. Oikeastaan juuri sellaista, mitä olen viime ajat kuvitellut tulevaisuudessa tekeväni. Olen hyvä numeroiden kanssa. Olen analyyttinen. Pidän ratkaisuista, joissa on yksi tai kaksi vastausta. Pääsen pois ihmisten fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista. Rehellisesti, en jaksa enää niitä kuunnella.

En jaksa siksi, että lääketiede tai tarkemmin lääkeyhtiöt tarjoavat aina ihmisten ongelmiin vastaukseksi pilleriä tai piikkiä. Ihmiset eivät oikeasti koskaan parane. Jos menet lääkäriin valittamaan polvikipua, saat "ratkaisuksi" Burana-reseptin. Tuntuu, että polvikipua hoidetaan niin, kuin polvikipu johtuisi siitä, että siinä on liian vähän Buranaa. Korkeaan verenpaineeseen saat hyvin nopeasti verenpainelääkityksen. Kolesterolilääkkeitä määrätään lähes yhtä heppoisin perustein, kuin niitä saisi karkkikaupasta. Aina vain hoidetaan oiretta. Pitäisi pyrkiä enemmän pureutumaan ongelmien syihin. Siten ihmisen olisi mahdollisuus parantuakin joskus. Toisaalta tietysti lääkärit tarjoavat piikkiä tai pilleriä. Koko systeemi on rakentunut niin, että lääkeyhtiöt hyötyvät. Lääkkeet eivät paranna ihmistä. Ne hoitavat vain oiretta. Olisi taloudellinen katastrofi lääkeyhtiöille, jos ihmiset parantuisivat oikeasti.

Lääkeyhtiöt takoivat valtavia voittoja myös koronarokotteillaan. Tai sanotaanko niin, että varsinkin niillä. Lääkeyhtiöiden omat teettämät tutkimukset osoittivat, että rokotteita tulisi ottaa ensimmäisen jälkeen toinen ja senkin jälkeen kolmas ja kun tämäkään ei taannut parasta mahdollista suojaa, oli otettava lisää. Lääkeyhtiön suosituksesta tietysti. Vähän sama asia, kun kampaajalla käynnin aikana kampaaja suosittelisi, että kampaajalla olisi hyvä käydä nyt joka viikko parhaan lopputuloksen varmistamiseksi vaikka riittäisi, että kävisi kerran kuussa. Kampaaja itse hyötyisi tietysti asiasta taloudellisesti. 

Tai no, on olemassa poikkeuksia, jolloin kampaajalla tai parturissa olisi hyvä käydä useammin. Ajapa tukka kaljuksi ja sitten kuukauteen et tee sille mitään. Näyttää järkyttävältä ihmismikrofonilta. Lopputulos on niin kauhea, että sen olisi hyvä olla laiton. Muistan, kun armeijassa ollessa meidän tuvassa oli eräs kolttasaamelainen mies. Veikko ajeli tukkansa kerran kuussa käytännössä pakotetusti. Kuukauden kohdalla Veikon kuontalo oli niin järkyttävä, että koko mies muistutti kävelevää ihmismikrofonia. Jollakin käsittämättömällä tavalla se tukka kasvoi muutenkin todella epätasaisesti ja niskasta kasvoi sellaisia ylimääräisiä mikrofoneja, joissa ei ollut mitään järkeä. Aloimme kutsua Veikkoa Alku-Veikoksi, koska se kuontalo muistutti enemmän alkukantaista neandertalinihmistä, kuin Homo sapiensia. Veikon kuontalo on kaikkien poikkeuksien isä, äiti ja pikkuveli.

Se Veikosta. Ja partureista. Osalla taitaa muuten olla menossa jo kahdeksas rokotekierros. En tiedä. En haluakaan tietää. EU-tasolla noita rokotteita tilattiin valtavia määriä. Reilusti yli tarpeen. Jokaista EU-kansalaista varten taidettiin tilata kahdeksan rokotetta. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen lukeman olen aiheesta lukenut. Uusia miljardöörejä syntyi lääkeyhtiöiden omistajissa, kuin sieniä sateella. Se, että lääkeyhtiö suosittelee omia tuotteitaan ei ole erikoista. Tietysti suosittelee, koska se on liiketoimintaa ja yrityksen tarkoituksena on tehdä voittoa. Se on maailman yksinkertaisin asia. Asiasta kyseenalaisen tekee se, että on kyse lääkkeistä. Vielä kyseenalaisempaa asiasta tekee sen, että asiaan liittyi valtavaa painostusta. 

Toisaalta ihmiset itse ruokkivat tätä systeemiä ulkoistamalla oman terveytensä hoidon täysin, esim. terveyskeskukselle tai muulle terveydenhoitoalan yksikölle. Olen nähnyt näitä ihmisiä paljon. Ratkaisun pitäisi aina löytyä terapeutilta, lääkäriltä tai hoitajalta. Osalla luotto lääkäriin ja erityisesti lääkkeisiin on lähes sokeaa. Lääkkeet haetaan apteekista ja popsitaan naamariin ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Useimmilla jonkin diagnoosin ja sitä myötä lääkereseptin saaminen tarkoittaa sitä, että lääkkeitä syödään lopun elämän. Järjestely sopii vuoren varmasti lääkeyhtiöille. Ei tarvita juuri minkäänlaista myyntipuhetta siihen, että ihminen suostuu ottamaan lääkereseptin vastaan ja hakemaan tuotteet apteekista. Sitä vastoin tarvitaan loputtomia myyntipuheita, suostutteluita ja perusteluja sille, miksi ihmisen olisi hyvä muuttaa elintapojaan terveellisemmiksi.

Länsimaissa on täysin kadonnut ajatus vastuunottamisesta. Jatkuvasti toitotetaan oikeuksia ja yksilönvapauksia. Missä on vastuu? Oman terveyden hoidosta vastuu on liian monen kohdalla jo "ulkoistettu" eri sairaanhoidon yksiköille. 2-tyypin diabetes ja muut elintasosairaudet kasvavat kovaa vauhtia. Teknologia vauhdittaa asiaa ja ihminen laiskistuu entisestään. Länsimaisten standardien mukaisesti rakennettu ympäristömme on fyysisesti käytännössä haasteeton. Ihminen muotoutuu ympäristönsä mukaan ja on laiska perusluonteeltaan. Ei ole enää samalla tavalla tarvetta olla fyysisesti hyvässä kunnossa, kuin vaikka 1950-luvulla. Ihmisestä on kovaa vauhtia muutenkin tulossa tarpeeton. 

Iso osa nykyihmisen sairauksista johtuu siitä, että se on lihava. Se syö liikaa ja kuluttaa liian vähän. Seurauksena on elintasosairauksia; 2-tyypin diabetes, rasvamaksa, verenpainetautia, korkeaa kolesterolia, sydän- ja verisuonisairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ongelma on systeemissä. Ei ole olemassa kunnollista porkkanaa sille, että ihminen pitäisi huolta omasta terveydestään. Siitä ei sinänsä palkita mitenkään, jos ei omaa hyvinvoivaa oloa lasketa tähän. Se ei monelle ole tarpeeksi iso motivaattori. Se on myös vaivalloista. Ei minusta, mutta ymmärrän miksi se monelle saattaa olla. Ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen. Itse joisin viinaa ja käyttäisin huumeita joka päivä, jos niistä ei koituisi fyysisiä ja psyykkisiä oireita ja pitkällä aikavälillä pysyviä vaurioita. Kyllä oikeasti. Joka jumalan päivä. 

Mikä olisikaan mahtavampaa, kuin "pikku-sooseissa" huudella työpaikalla ihmisille, että "mitä apinalauma?", ihan kuin siinä Kummelin pätkässä? Viettäisin päivittäin täydellistä elukan elämää. Jos olisin eläin olisin lintu, todennäköisesti siis maistiainen.

Mutta koska päihteistä koituu ongelmia, en käytä niitä lainkaan. Minun elämäni on sillä tavalla mustavalkoista.

Toisaalta oman terveyden laiminlyömiseen ei liity keppiäkään. Siitä, että kuormitat koko terveydenhoitojärjestelmää omilla valinnoillasi, ei rankaista millään. Kaikki hoidetaan ja usein vieläpä lähes ilmaiseksi. Tai no ei ilmaiseksi. Potilaalle lähes maksuttomasti. Yhteiskunnalle se maksaa valtavasti. Jos ihmiset pitäisivät parempaa huolta terveydestään, meillä ei olisi sote-kriisiä eikä hoitojonoja. Siis ottaisivat vastuuta itsestään. Tämä siis isossa kuvassa, eikä päde kaikkiin tapauksiin. Edelleen on mahdollista sairastua, esim. keuhkoahtaumatautiin vaikka ei tupakoisi. Se on tosin huomattavasti harvinaisempaa, kuin tupakoivalla henkilöllä. Ymmärtänette pointin, mitä haen?

Edellisen ja toistaiseksi viimeisen sote-alan työsuhteen aikana jo tuntui, että koko terveydenhoitojärjestelmä tulee ulos korvista. Järjestelmä, jolla ei ole terveydenhoidon kanssa juuri mitään tekemistä. Parempi nimi olisi sairaudenhoitojärjestelmä tai oireenhoitojärjestelmä. Siinä mielessä täytyy olla tyytyväinen, että ovet uuden alan opiskeluun nyt aukesivat. Uutta alaani kuin tilauksesta intoutui tukemaan Thaimaan hallituskin. Olen lukenut eri lähteistä, että viime aikoina Thaimaan viisumisäännökset ovat kokeneet helpotuksia ja etätyöskentely maassa näyttäisi helpottuvan. 

Kunhan saan asiani täällä järjestykseen, niin mahdollisesti opiskelu ja työskentely etänä voisi olla Thaimaassa aiempaa helpompaa. Toki täytyy muistaa, että nämä säännökset voivat taas muuttua kuin salamaniskusta. Silti tämän hetkinen suunta näyttää vihreää valoa sille, että maassa olisi hieman helpompaa yrittää oleskella pidempiä aikoja. Thaimaahan paluuta varten olen tehnyt useita suunnitelmia. Nämä opinnot ovat erinomainen startti tälle suunnitelmalle. Toisaalta, jos nuo säännöt taas muuttuvat, vaihtoehtoja on muitakin. Monet Kaakkois-Aasian maat ovat höllentäneet viisumisääntöjään ja esim. Indonesiaan on mahdollista hakea ns. etätyöskentelyviisumia. Maailma on muuttunut ja kankean Thaimaan hallinnonkin olisi syytä pysyä perässä. Turismi on liian tärkeä tulonlähde maalle, eikä siksi olisi kovinkaan viisasta hävitä tätä "viisumikilpailua" muille Kaakkois-Aasian maille.

Jotakin säännöllistä tuloa olisi hyvä saada kuukausittain, että Thaimaassa voisi asustella. Iso summa se ei minun menoillani ole. Tein laskelmia viime reissulta ja kuukausikustannukset olivat n. 700 euron luokkaa. Kyllä 700 euroa kuukaudessa. Siinä on kaikki. Kuukausivuokralla asuminen ja kulkupelinä skootteri. Asuin muuten koko tuon ajan hotellissa. Näin on näpyttimet. Hotellissa. 700 euroon sisältyy myös kuntosalimaksut ja ruoka. Puhelinliittymä. Myös viisumit. Siis kaikki. Changiin (thaimaalainen olutmerkki) tai muihin juomiin ei mene rahaa lainkaan. Maistiaisen hommat eivät ole minua varten. Enää. Vaikka joka päivä mietin, että "olispa kaljaa". Seksiä en osta. Yksikään paikallinen Pirkko ei hyödy minusta taloudellisesti. Olen myös konna järjestelemään erilaisia asioita. Tiedän, miten asiat järjestyvät edullisesti. Siksi 700 euroa.

Valoa tunnelin päässä, kuten alkuun jo totesin. Nyt, kun jaksaisi jonkin aikaa vielä asioita järjestellä täällä siihen malliin, että pääsisi lähitulevaisuudessa lähtemään. Syksy pukkaa päälle Suomessa ja ihmiset muuttuvat harmaiksi. Vielä entistä harmaammiksi. Eikä tämä mikään varsinainen ilon keskus ole ollut kesänkään aikana. Minusta ihmiset ovat entistä vakavampia. Johtuisiko taloudellisesta tilanteesta ja toisaalta maailmanpoliittisesta tilanteestakin. Uutisissakaan ei ole aikoihin ollut mitään muuta kuin huolia. Tosin niin on tuntunut itsellänikin olevan. Taas elellään niin EI-hetkessä kuin olla ja saattaa. Että, kun tämän saan tehtyä, niin elämä aukeaa Kaakkois-Aasiassa. Ehkä se on vain niin, että en ole täällä oikeassa paikassa. Siltä se aina tuntuu. Siksi tuntuu siltä, että näitä suunnitelmia täytyy tehdä.