Mitta täyttyy vuonna 2023

"I'm not upset that you lied to me, I'm upset that from now on I can't believe you." -Friedrich Nietzsche-. Vapaa suomennos voisi kuulua näin: "En ole järkyttynyt siitä, että minulle valehdeltiin. Olen järkyttynyt siitä, että tästä eteenpäin en voi enää luottaa sinuun." 

Edellä mainittu kiteyttää omia tuntemuksia viime vuodesta ja oikeastaan kokonaisuudessaan siitä, mitä on tapahtunut viimeisen 3-4 vuoden aikana. Ja kyllä olen sitä mieltä, että meille on valehdeltu. Vähintäänkin asioita on jätetty kertomatta, joita ehdottomasti olisi pitänyt kertoa. Se on mielestäni valehtelemisesta. Koko tuon vuoden 2022 minua ahdistivat ja häiritsivät sen vuoden tapahtumat. 

Potilastyöhön palattuani keväällä 2022 koko loppuvuosi oli työntäyteinen. Kolleegani, joka oli maaliskuussa irtisanoutunut jätti yksikköön "vapaan" paikan, jota ei koskaan täytetty. Hyvinvointialueelle siirtyminenkin oli lähestymässä ja sen verukkeella sote-alan henkilöstölle kerrottiin vaikka minkälaisia tekosyitä, että miksi esim. lisääntyvää työmäärää pitää nyt vain sietää. 

Oma työn määrä lisääntyi valtavasti. Useaan otteeseen otin esihenkilöön yhteyttä aiheesta. Pyysin myös palkankorotusta reilusti lisääntyneen työmäärän vuoksi. Vastaus oli kylmä. "Työmäärän lisääntyminen ei ole peruste palkankorotukselle". Lisäksi vedottiin hyvinvointialueelle siirtymisellä, että meneillään on "kielto", joka tarkoittaa, että palkkoihin ei saa koskea. 

Paskapuhettahan tuo oli. Kuten niin usein julkisella puolella sote-alalla. Työn määrä kyllä lisääntyy, joka ei näy palkassa. Sitä se on. Suomalainen sote. 

Hallinnossa tämä ei tunnu näkyvän. Esimerkiksi hyvinvointialueen johtajan toimi on varmasti vaativa, mutta onko se niin vaativa, että siitä pitää maksaa ministerin palkkaa? Tuo hallinnon määrä hyvinvointialueella näyttää vain lisääntyneen, vaikka minullekin aiemmin vakuuteltiin, että niin ei tule tapahtumaan. 

Loppuvuodesta 2022 päätin, että teen vielä yhden määräaikaisen työsopimuksen vuoden 2023 toukokuun loppuun, jonka jälkeen keksin jotakin muuta. Hyvinvointialueelle siirtyminen tapahtuisi siis 1.1.2023.

Ja minkälainen olikaan siirtyminen tälle uudelle mahtavalle hyvinvointialueelle? Mikään ei tuntunut oikein toimivan. Itselläni kävi niin, että edellinen esihenkilöni oli ilmeisesti "unohtanut" ilmoittaa minun siirtyvän vanhana työntekijänä hyvinvointialueelle. Tunnukseni eivät toimineet ja kaikki ansaitut lomani olivat kadonneet. Ihan kuin minut olisi pyyhitty kokonaan pois järjestelmistä. 

Ongelmista raportoivat kaikki muutkin. Kaiken kaikkiaan siirtyminen tapahtui, kun kaikki oli vielä hyvin keskeneräistä. Edes käytännön asioita ei oltu mietitty loppuun asti vaan tuota vuotavaa venettä korjattiin, kun se oli laskettu jo vesille ja jossa kapteeni tiesi, että vene on täynnä reikiä. Tai kuten THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek koronarokotteista totesi vuonna 2021: "rakennamme lentokonetta samalla, kun lennämme sillä". Oma lohduton arvioni on, että tuo on uppoava laiva. 

Omien tunnusten saaminen kesti noin kuukauden. Lomat löytyivät viimein lähes neljän kuukauden etsintöjen jälkeen. Minulle kukaan ei Monetralta (uusi palkanlaskija) koskaan mitään vastannut. Ainoastaan uuteen esihenkilööni oltiin yhteydessä, joka asiaa joutui hoitamaan. Ohjeet uudelta palkanlaskijalta olivat sellaiset. Muutoinkin viestintä tuolta taholta oli käsittämätöntä. Tai sitä ei ollut ollenkaan. 

"Suljet silmäsi ja hengität. Kyllä kaikesta sä vielä selviät. Joku voimas vei vaik sä huusit ei, tää on hulluuden highway. Avaat silmäsi ja hengität, ehkä huomenna sä ymmärrät" - Haloo Helsinki - 

Tuo biisi soi päässäni hyvin usein tuona vuonna. Ja edellisenäkin. Edellisvuoden tapahtumat ja nyt hyvinvointialueelle siirtyminen ajoittain aiheuttivat minussa hysteeristä huvittuneisuutta, ajoittaan taas ahdistusta. Jokaisena päivänä vitutti. Paljon. 

Oma arvioni uudesta hyvinvointialueesta ja sinne siirtymisestä on, että en usko, että se olisi enempää vielä voinut pieleen mennä. Täydellisen epäonnistunut uudistus, joka tehtiin keskeneräisenä ja, jonka ilmeinen tarkoitus oli alkaa karsimaan palveluita. Ja sitähän me tällä hetkellä todistamme. Palveluita karsitaan isolla kädellä ja tämä on vasta alkua. Yt-neuvottelut ovat paraikaakin käynnissä usealla eri hyvinvointialueella. 

Suomalaisella hyvinvointivaltiolla on rahat loppu. Tuo palveluiden karsiminen on sikäli looginen seuraus siitä. Suomalainen ikärakenne kun on sellainen, jossa uusia syntyy poistuneiden tilalle liian vähän ja suuret ikäluokat vanhenevat. Palveluntarve näillä ikäluokilla kasvaa ja tuota palveluntarpeen kasvua on ilmeisesti luvassa ainakin 2030-luvulle asti. Tämä kaikki maksaa. Valtavasti. 

Korkean verotuksen maassa ihmiset rahoittavat tätä olemassa olevaa järjestelmää verovaroin. Sosiaaliturvaa, koulujärjestelmää, terveydenhoitoa jne. Suomessa ihminen verotetaan hengiltä. Jos ajattelen tätä täysin itsekkäistä syistä, olen melko puhtaasti maksajapuolella. Minulla ei ole lapsia enkä ole koskaan sairaana. En tarvitse palveluita. 

Toukokuussa 2023 sain työni päätökseen ja muutin pois paikkakunnalta. Kesän ajan mietin, että mitä teen elämälläni. Sotesta oli mitta täysi. Ahdisti edelleen kaikki aiemmin tapahtuneet. Tuntui, että koko Suomi ahdisti. Tarvitsin hengähdystaukoa ja mietin, että voisin ostaa liput jonnekin. Meksikoon? En tiedä. Tuntui ettei ollut voimia lähteä maahan, jossa en aikaisemmin ole ollut. Pois halusin joka tapauksessa. 

Loppukesästä tuttuni pohjois-Thaimaasta otti yhteyttä ja kyseli kuulumisia. Tuo paikka, Chiang Mai, oli minulle tuttu. Olin siellä asunut n. 12 vuotta sitten parin vuoden ajan. Hän pyysi minua sinne ja kertoi, että hänellä on vuokrattavana asuntoja, joista yhden hän voisi antaa käyttööni täysin ilmaiseksi. Mietin asiaa päivän ja ilmoitin, että voisin lentoliput ostaa ja lentäisin sinne syyskuussa. Se sopi hänelle. 

Loppukesän ajan järjestelin hieman asioita lähtöä varten. Kävin läpi tavaroitani ja laitoin vähänkään minulle tarpeetonta myyntiin. Olen elämäni aikana tehnyt näin useita kertoja. Varastossa minulla ei ole tavaroita. Kaikki on käytössä. Olen minimalisti. Ja miksi edes pitäisi tavaroita jättää varastoon pölyttymään? Eihän siinä ole mitään järkeä. Kaikki omaisuuteni mahtuu tarvittaessa häkkivarastoon. 

Irtisanoin puhelinliittymäni (semi-koistinen, jota ei olisi pitänyt tehdä ja josta kerron myöhemmin lisää), suoratoistopalvelun kuukausimaksun, nostin käteistä rahaa, hankin uuden passin ja ostin mm. pieniä 100 ml matkapulloja, jotka saisi ottaa mukaan käsimatkatavaroihin. Kaikista tarpeettomista kuluista hankkiuduin muutenkin eroon. 

Tarkotuksenani oli matkustaa vain pieni reppu mukanani, joka mahtuisi lentokoneessa käsimatkatavaroihin. Tämä helpottaa matkustamista, eikä tarvitse jännittää lentokentällä, saapuvatko matkatavarat ajoissa. Matkatavarani ovat olleet hukassa useamman kerran aiemmilla matkoillani. Se tuo aina täysin tarpeetonta lisäjännitystä heti matkan alkuun. 

Järjestelyiden jälkeen kaikki oli nyt valmista lähtöä varten ja lentäisin syyskuussa Thaimaahan Bangkokin kautta Chiang Maihin, tarkoituksena hieman hengähtää. Ehkä kuukausi... tai pari. Noh... tuolloin en vielä tiennyt, että matka tulisi hieman venähtämään ja, että nyt ajatuksissani on ottaa täysin erilainen suunta elämälleni.